Olen 48-vuotias kieltenopettaja ja yrittäjä Heini Syyrilä Hattulasta, Kanta-Hämeestä, jossa toimin Parolan yhteiskoulun ja Juteinin koulun (alakoulu) saksan, ruotsin ja englannin lehtorina. 

Kiinnostuin digitaalisuuden mukanaan tuomista mahdollisuuksista jo työurani alkuvaiheessa ja olen jatkuvasti pyrkinyt kehittämään ja laajentamaan omaa osaamistani. Digitaalisuus ei ole kuitenkaan mikään taikasauva, jota heilauttamalla kaikki oppilaat saadaan motivoitumaan ja oppimaan. Digitaalisuus on yksi keinoista, joilla opettaja auttaa oppijaa oppimaan, mutta sen rinnalle tarvitaan muutakin.

Vajaa 10 vuotta sitten innostuin toiminnallisesta pedagogiikasta, kun sain käytännössä nähdä sen toimivan omilla oppilaillani. Lähdin rohkeasti kokeilemaan ja kehittämään omia menetelmiä, miten oppilaita voisi aktivoida ja luoda siten uudenlaista toimintakulttuuria luokkaan. Toiminnallinen kieltenopetus on minun kohdallani taktiilista, käden liikkeeseen ja tuntemuksiin perustuvaa tekemistä, ei niinkään varsinaista liikuntaa tai esimerkiksi draaman hyödyntämistä. Monien tutkimusten mukaan pelkkä näppäimistön näpyttely ei riitä aikaansaamaan vahvaa muistijälkeä, mutta sen sijaan konkreettinen tekeminen tehostaa oppimista. Niukkojen taloudellisten resurssien paineessa olen ideoinut paljon kierrätysmateriaalista oppimateriaalia. 

Oman opetukseni ytimeksi on muodostunut kolmijalka, jossa perinteisen oppikirjaan nojaavan pedagogiikan rinnalla oppitunneilla limittyvät digitaalinen ja toiminnallinen harjoittelu. Digitaalis-taktiilinen pedagogiikka tarjoaa oppilaille mahdollisuuksia monikanavaiseen oppimiseen. Positiivisuus ja innostus ovat lisääntyneet selvästi ja oppilaat ovat tyytyväisiä siihen, että he saavat usein valita itselleen mieluisimman tavan harjoitteluun.